Kosketuksen voima

Tässä jo pari vuotta kirjoittamani kirjoitus. 

Olen pohtinut paljon  kosketusta. Sitähän minä työssäni teen, kosketan. On ihmeellistä mitä omat käteni saavatkaan aikaan. Välillä aivan liikutun, niin hienoja kokemuksia asiakkaillani on. On huikeaa saada tuottaa ihmisille sellaista olotilaa, mikä heillä hieronnan aikana ja jälkeen on. -Millaista ? Siihen on vaikea vastata, koska tuntemukset ovat niin henkilökohtaisia, ettei niihin ole aina edes sanoja...on vain tunne. Sen tunteen selventämin toiselle ihmiselle on lähes mahdotonta.

-Hih, se autuaan onnellinen välillä hieman "pöllähtänyt" olemus kertoo niin paljon...<3 Toiset ovat hoidon aikana "käyneet" jossain kaukana. Toisilla on leijuva olo. Toiset pystyvät taas hengittämään. Toiset suoristamaan itsensä. Jne....

Ihmisen aisteista tuntoaisti kehittyy ensimmäisenä ja säilyy pisimpää aivan elämän loppumetreille saakka. Iho on ihmisen suurin elin ja näin ollen on ymmärrettävää, että sen kautta tulevat tuntemukset ovat erittäin merkittäviä.

Mikään laite ei pysty samaan mihin ihmiskäsi pystyy. Olen etuoikeutettu saadessani hoitaa käsilläni. Minusta tuntuu toisinaan, että käteni "näkevät". Se on hassu tunne, ei sitä oikein pysty selittämään.

Kosketusta on paljon tutkittu. Ihmiskehossa tapahtuu aikalailla erilaisia fysiologisia tapahtumia. Kehoon erittyy erilaisia mielihyvähormoneja. Ihminen tuntee itsensä hyväksytyksi. Kosketus lisää myös oman kehon rajojen tuntemusta. Tulee tietoisemmaksi omasta itsestään. Vähentää stressitasoa.

Tulee mieleen asiakaskohtaaminen vuosien takaa, yksi urani tähtihetkiä.

Menin avaamaan asiakkaalle oven ja vastassani oli hymyilevä, ryhdikäs suorastaan valoa hehkuva ihminen.

Kysyin häneltä, että mitä ihmettä on tapahtunut? Hän vastasi, että tämä hieronta ja se, että olen uskaltanut koskea häneen.

Olin hieronut häntä kerran aiemmin ja silloin hänen tullessaan vastaanotolleni, oli hän ollut hymytön ja sulkeutunut ja koko ihminen lysyssä. Omaa olemassa oloaan anteeksi pyydellen.

Valtava muutos vain koskettamalla!

Siitä en pidä, että toisinaan törmään hieronnan -koskettamisen- vähättelyyn tuki- ja liikuntaelin vaivojen hoitamisessa. Minulle on sanottu, että se on passivoivaa hoitamista eikä siitä ole mitään hyötyä. -Hmmm... mielestäni tuo asenne on asiakkaiden ja minun ammattikuntani aliarvioimista. Kyllä minä tiedän ja suurin osa ihmisistä tietää, että liikkuminen ja jumppaaminen jne. on tärkeää. Tottakai! Ei hieronta tai muutkaan "kosketushoidot" pois sulje niitä vaan tukee, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Yhteistyötä, yhteistyötä sanon minä. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.

Ja sitäpaitsi, joskus vaan on niin mukavaa, kun joku hoitaa ja saa vaan olla, suorittamatta, tekemättä yhtään mitään. Mennä rentouden tilassa johonkin omaan paikkaan tai "parantaa maailmaa" hoitajan kanssa. Ei sellaista voi väheksyä! Monikin on hetkensä ansainnut tässä niin hektisessä maailmassa.